Tyypillinen denim on paksua toimikasta

Olen todella vahvasti jotakin mieltä. Sitten ihan yllättäen vaihdan mielipiteeni toiseen laitaan. Saan paheksuntaa tuuliviirimäisyydestä.

Politiikassa ei ole ok loikata puolueesta toiseen. Loikkauksista syntyy aina hälyä.

Seuraan aktiivisesti muotiblogeja ja -lehtiä. Ei siis pitänyt olla mikään yllätys, että farkkuasu on jälleen suurinta huutoa. Silti tuijotin muutaman hetken Elloksen minikuvaston kantta. Farkkupaita oli sulavasti yhdistetty farkkuihin. Nyt tämä yhdistelmä on jälleen sallittu ja jopa toivottu. Parin vuoden takaisissa muotilehdissä farkkutakki + farkut asu lytättiin täysin. Ja farkkupaita oli älyttömän ysäri.
Muoti saa ilmeisesti vaihtaa mieltä rajattomasti.

Irenen farkkuasu toimii loistavasti. Minä taidan jättää farkku-uniformun muotitietoisempien hommaksi.

Thanks, Tack, Kösönöm

Kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka keksi kantoliinan.

Koira tahtoo ulos kaatosateellakin. On niin ihanan helppoa "heittää" vauva kantoliinaan, napata toiseen käteen sateenvarjo ja käydä nopeasti pissittämässä piski.
Vaihtoehtona olisi pakata vauva kantokoppaan. Roudata kantokoppa+koira+minut kolme kerrosta alemmas. Taiteilla vaunujen, koiran taluttimen ja sateenvarjon kanssa. Lyhyen lenkin jälkeen sama, tällä kertaa märkä, kokoonpano pitäisi roudata kolme kerrosta ylöspäin.
Kantoliinan kanssa ei tarvitse roudata. Vauva viihtyy ja kotiin palataan lähes kuivina.

Kiitoskiitoskiitos.

Ei mulla muuta.

Pitsiä

Virkattuja pöytäliinoja olen kerännyt jo kauan, mutta nyt olen ihan hurahtanut pitsiin. Reunapitsiä, välipitsiä, koneellisesti tehtyä, nyplättyä, käsintehtyä. Harmittaa, etten ole ostanut pitsikoristeisia lakanoista silloin, kun niitä olen nähnyt. Mummun kätköistä löytyivät nuo kolme nauhaa. Leveämpiä on useita metrejä, kapeaa reunapitsiä lyhyet pätkät. Lainasin eilen kirjastosta Pitsikirjan. Haluaisin tuunata itselleni syksyksi neulekeepin kirjan ohjeella.

Ulkona vallitsee harmaus ja lähes taukoamaton sade. Syksyisen päivän kunniaksi join pitkästä aikaa mukillisen teetä. Olemme myös Nuunuun kanssa villasukkaisia. Taitaa olla kesä ohi.

Ps. Voisiko joku kertoa miten saisin näistä kuvista isompia?

Nuunuun juhlat

Blogihiljaisuuden aikana olen nähnyt ystäviä, tehnyt kivan kesäretken ja nauttinut loppukesästä. Eilen juhlimme Nuunuuta. Ompelin tytölle juhlamekon vanhasta tyynyliinasta. Oman mekkoni ostin kympillä Selected Femmestä. Helmet kasasin vanhoista helmikoruista. Korukaaoksessani oli lukuisia helmiä, joita en käytä. Yhdessä ne näyttävät kivemmalta. Juhlissa onnistuin tosin hajoittamaan helmeni, pitää koota ne uudelleen.

Haaveilen klassikoista. Hai-saappaista, Fjällräven repuista minulle ja Nuunuulle ja Burberryn trenssistä. Kaksi ensimmäistä haavetta toteutuvat ehkä jo tänä syksynä. Viimeistä varten jään odottamaan lottovoittoa.

Pöytäliinahame ja muuta vihreää

Puin aamulla hameen, jonka ompelin pyöreästä pöytäliinasta vuosia sitten. Hame sai alkunsa kesällä peruskoulun ja ammattikoulun välissä. En ommellut silloin kovin taidokkaasti. Kolmen vuoden ompeluopiskelun jälkeen työnjälki on jo hitusen parempaa. Erikoisista ompeluratkaisuista huolimatta kierrätyshamonen on hyvin käyttökelpoinen. Se on päässyt jopa lehteen.

Vaihdoin hameen housuihin ennen pihalla vietettyjä lettukestejä. Helteiden jälkeen parikymmentä astetta tuntuu niin kylmältä, ettei ulkona hame päällä tarkene.

Tällaista toissailtana

Eeva bloggasi reseptin quesadilloista.
Niina teki ohjetta mukaillen quesadilloja.
Minä luin Niinan blogia ja vesi herahti kielelle.
Mies lähti kauppaan kymmeneltä illalla ostamaan aineksia näihin herkkuihin.
Noin klo 23:30 me herkuttelimme kotitekoisilla quesadilloilla ekaa kertaa ikinä.

Kiitos Eeva reseptistä. Kiitos Niina, että bloggasit quesadilloista.

Pakko oli laittaa kuva kokkauksestani, vaikka kuvassa nuo tortillataskut näyttävät lähinnä ruskeilta kököiltä.

Tänään syödään muurikkalettuja.

Pienin ässä

Nuunuu täyttää ensiviikolla neljä kuukautta.

Ajattelin ennen, että "lapset kasvaa niin vauhdilla" on vain vanhempien viljelemä fraasi. Käytännössä olen huomannut, kuinka totta tuo lausahdus on. Pienestä kapaloidusta paketista on tullut eloisa tyttö.

Nuunuu nauttii musiikista, pyörähtää hienosti selältään masulleen ja jakaa hurmaavia hymyjä isoille ihmisille.

Tykkään kuvata varpaita, omia ja toisten.

Ps. Lapsi nukkuu jo. Olen hämmentynyt. Yleensä Nuunuun yöunet alkavat vasta puolen yön jälkeen. Toivottavasti nämä unet kantavat yöhön saakka.

Mattopyykillä

Pesimme tänään mattoja koko perheen voimalla. Viisi räsymattoa tuli puhtaaksi parissa tunnissa. Nuunuu nukkui, söi tuttia ja ihmetteli. Minun mattopyykkäilyni meni suurimmaksi osaksi lapsen kanssa seurusteluun, onneksi mies oli reipas. Märkiä mattoja nostellessa totesin, että salille pitäisi suunnata, että pärjäisi ilman miehen voimaa. Veden kanssa läträäminen oli ihanan virkistää tällaisena hellepäivänä. Mies pulahti järveen urakan päätteeksi.

Illalla vierailimme ystävien luona tervehtimässä perheen uutta tulokasta. Nuunuu tuntui hurjan isolta kaksiviikkoisen vauvan vierellä.

Saaressa

Olemme paenneet paahtavaa hellettä saareen. Kuumalla saaristossa puhaltaa vilvoittava merituuli. Rakastan rantakallioita. Olisi ihanaa viettää koko kesä keskellä merta.

Onni on...

... kuuma kallio paljaiden varpaiden alla.

Alku

Alku aina hankalaa.

Minulla oli dilemma.
Halusin olla yksi helmi blogien helminauhassa. En halunnut paljastaa omasta elämästäni liikaa. Halusin kirjoittaa ja kuvata, blogata. Halusin olla kuitenkin hiukan anonyymi.
Perustin blogin. Kokeillaan kuinka onnistun jakamaan elämää kanssanne ja pitämään kuitenkin osan itselläni.
Blogien nimet ovat usein kauniita, kekseliäitä tai mieleenpainuvia. Minä luin lyriikoita, selasin kirjoja ja pyörittelin sanoja. Lopulta tuli tämä. Olkoon tämä.

Olen yksi ässä. Asun kahden muun ässän (ja yhden pienen hauvan) kanssa Kolmenässäntalossa. Isompi ässistä on rakas mieheni Kuplamies. Pienempi on Nuunuu-vauva. Me olemme Kolme ässää. Tämä on blogi meidän elämästämme (tai pintaraapaisu siitä).