perjantai 30. heinäkuuta 2010

Pienin ässä

Nuunuu täyttää ensiviikolla neljä kuukautta.
Ajattelin ennen, että "lapset kasvaa niin vauhdilla" on vain vanhempien viljelemä fraasi. Käytännössä olen huomannut, kuinka totta tuo lausahdus on. Pienestä kapaloidusta paketista on tullut eloisa tyttö.
Nuunuu nauttii musiikista, pyörähtää hienosti selältään masulleen ja jakaa hurmaavia hymyjä isoille ihmisille.

Tykkään kuvata varpaita, omia ja toisten.

Ps. Lapsi nukkuu jo. Olen hämmentynyt. Yleensä Nuunuun yöunet alkavat vasta puolen yön jälkeen. Toivottavasti nämä unet kantavat yöhön saakka.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Mattopyykillä

Pesimme tänään mattoja koko perheen voimalla. Viisi räsymattoa tuli puhtaaksi parissa tunnissa. Nuunuu nukkui, söi tuttia ja ihmetteli. Minun mattopyykkäilyni meni suurimmaksi osaksi lapsen kanssa seurusteluun, onneksi mies oli reipas. Märkiä mattoja nostellessa totesin, että salille pitäisi suunnata, että pärjäisi ilman miehen voimaa. Veden kanssa läträäminen oli ihanan virkistää tällaisena hellepäivänä. Mies pulahti järveen urakan päätteeksi.

Illalla vierailimme ystävien luona tervehtimässä perheen uutta tulokasta. Nuunuu tuntui hurjan isolta kaksiviikkoisen vauvan vierellä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Saaressa


Olemme paenneet paahtavaa hellettä saareen. Kuumalla saaristossa puhaltaa vilvoittava merituuli. Rakastan rantakallioita. Olisi ihanaa viettää koko kesä keskellä merta.

Onni on...



... kuuma kallio paljaiden varpaiden alla.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Alku

Alku aina hankalaa.

Minulla oli dilemma.
Halusin olla yksi helmi blogien helminauhassa. En halunnut paljastaa omasta elämästäni liikaa. Halusin kirjoittaa ja kuvata, blogata. Halusin olla kuitenkin hiukan anonyymi.
Perustin blogin. Kokeillaan kuinka onnistun jakamaan elämää kanssanne ja pitämään kuitenkin osan itselläni.
Blogien nimet ovat usein kauniita, kekseliäitä tai mieleenpainuvia. Minä luin lyriikoita, selasin kirjoja ja pyörittelin sanoja. Lopulta tuli tämä. Olkoon tämä.

Olen yksi ässä. Asun kahden muun ässän (ja yhden pienen hauvan) kanssa Kolmenässäntalossa. Isompi ässistä on rakas mieheni Kuplamies. Pienempi on Nuunuu-vauva. Me olemme Kolme ässää. Tämä on blogi meidän elämästämme (tai pintaraapaisu siitä).